Zatoichi

Takeshi Kitanon vuonna 2003 ohjaama Zatoichi on toistaiseksi viimeisin filmatisointi Shintaro Katsun tunnetuksi tekemälle elokuvasarjalle. Siinä missä Shintaro Katsu näytteli omalla kansanomaisella tyylillään Zatoichia sokeana, yliluonnollisia taistelukykyjä omaavana kulkurina, kuvaa Takeshi Kitano Zatoichia selvästi tyylitellymmin ja ehkä aavistuksen aidommin. Itseasiassa Takeshi Kitanon versio poikkeaa täydellisesti vanhoista Zatoicheista. Tämä on herättänyt katsojien keskuudessa paljon ristiriitaisia tunteita. Zatoichin vaalennetut hiukset ja puhtaus eivät olisi tulleet kuuloonkaan vanhoissa kansanomaisemmissa Zatoichi-elokuvissa, puhumattakaan elokuvassa käytetystä uusinta uutta edustavasta CGI-verestä.

Zatoichi kertoo tarinaa maailman runtelemasta sokeasta kulkurista, joka ansaitsee elantonsa uhkapeleistä ja antamistaan hieronnoista. Itseasiassa "Zatô" elokuvan nimessä jo pelkästään merkitsee "sokeaa hierojaa" japaniksi. Rauhaisan Zatoichin ulkokuoren alta kuitenkin paljastuu yllättäviä piirteitä: Zatoichi omaa suorastaan yliluonnollisia taitoja noppapeleissä ja osaa käyttää miekkaa paremmin kuin kukaan. Ja kuten kaikki tiedämme, ei kestä aikaakaan ennen kuin Zatoichi on kerännyt ympärilleen pitkän liudan vihollisia…

Takeshi Kitano on tuonut Zatoichiin uutena piirteenä paljon rytmikkyyttä, mikä tavallaan huipentuu erityisesti lopun mahtipontisesti esitettävässä tanssikohtauksessa. Lisäksi elokuvassa on paljon komediallisia piirteitä vanhoihin Zatoicheihin verrattaessa. Varsinkin taloja ympäri kepin kanssa karjuen juokseva kylähullu oli erittäin piristävä näky kaikessa lapsenomaisuudessaan. Vanhojen Zatoichi-elokuvien verisyys on korvattu hillityllä CGI-verellä, jota Kitano on verrannut kukkien viskomiseen ruudulle. Elokuvan veriefekteistä on siis tarkoituksella tehty sellaisia, kuin ne ovat… Tällaiset poikkeavuudet tavallisuudesta ovat luoneet suuren kynnyksen elokuvan katsojille. Toiset pitävät niistä, toiset eivät.

Elokuvan musiikkimaailma on yhtä poikkeavaa, kuin kaikki muukin elokuvassa. Musiikki nimittäin muodostuu perinteisen japanilaisen musiikin lisäksi myös osittain synteettisesti valmistetusta musiikista. Musiikki kuitenkin sopii elokuvan luomaan maailmaan, eikä nouse missään vaiheessa häiritsevissä mittakaavoissa esille.

Ilmestyessään Zatoichia verrattiin usein, varsinkin mainospuheiden yhteyksissä, Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuviin. Tämä on huvittavaa sillä näillä kahdella elokuvalla ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä, kuin että molemmat ovat kostotarinoita. Täysin erilaisia kostotarinoita vieläpä. Lisäksi elokuvassa paljon mainostettuun verenkäyttöön kannattaa suhtautua suurella varauksella. Näitä muutamaa lähinnä ennakkoluuloihin vaikuttavaa seikkaa huomioimatta elokuvan voi kuitenkin todeta olevan komeaa katseltavaa ensimmäisiltä sekunneilta viimeisille minuuteille asti. Kyseessä on kaiken kaikkiaan komea elokuva niin visuaalisesti kuin myös juonellisesti.