Narnian Tarinat: Velho ja Leijona

C.S Lewisin Narnia-kirjat ovat tietyllä tavalla yhtä arvokkaita kuin Tolkienin Sormusten Herra tarinat. Siinä missä Tolkien toimi hippien sankarina ja älykköjen piireissä innoittajana, oli Lewisin maailma aina lasten suosikki ja varsinkin uskovaisissa piireissä hyvin suosittu kertomus. Vaikka maailmalla ei koskaan tullut Aslaneita kaikkien Frodojen joukoksi, piti Narnian tarinat aina pintansa massiivisen Sormusten Herran tarun rinnalla. Vuosien saatossa molemmista on tehty lukuisia animaatioita, tv-tuotantoja ja elokuva viritelmiä. 2000-luvun suosituimpiin ja arvostetuimpiin elokuva-sarjoihin kuuluvat Sormusten Herra elokuvat ovat kova vastus mille tahansa fantasia-aiheiselle elokuvalla. Oli sen juuret kuinka lähellä alkuperäistä kirjaa tahansa. Tänä jouluna julkaistava Narnia saa yrittää toden teolla jos se aikoo nousta lähellekkään Sormusten Herran tasolle nykypäivän katsojien silmissä. Yritys ei todellakaan ole huono.

On Toisen Maailmansodan aika, ja Pevensien lapset evakoidaan ensimmäisten pommitusten jälkeen maalle vieraan Proffessori Kirken taloon. Kun eräänä päivänä nuorin lapsista, Lucy, löytää tien vaatekaapin kautta maagiseen Narnian maailmaan, voi suuri seikkailu alkaa. Vanhat ennustukset käyvät toteen ja suuri taistelu hyvän ja pahan välillä käydään taas.

Toisin kuin Sormusten Herran vahvasti monikerroksinen ja vivahdeikas tarina, on Narnian kerronta suht suoraviivaista ja yksinkertaista. Eikä se yritäkkään olla muuta. Tarina nuorista jotka pakenevat sotaa kohdatakseen uuden saa omat ulottuvuutensa läheisistä aiheista kuten aikuistumisesta, perheestä ja pyyteettömästä rakkaudesta. Lewisin alkuperäiset tarinat ovat tulkitsijoiden mukaan täynnä kristillistä allegoriaa ja vertauskuvaa, mutta elokuvantekijät ovat viisaasti jättäneet nämä pois ja keskittyneet ollenaiseen tarinaan. Lasten matkaan ja omien kohtaloidensa kohtaamiseen.

Nuorten lasten roolittaminen on aina vaikeaa puuhaa. Kasvuiässä olevat nuoret eivät aina ole niitä parhaimpia vaikeiden tunteiden tulkitsijoita, ja yleensä lopputuloksena on aikamoista sotkua. Onneksi Narnian roolittamien edustaa sitä parhainta jälkeä mitä voidaan saada aikaan, ja lapset ovatkin parhaimmillaan erinomaisia. Ainoana heikkona lenkkinä mainittakkoon Skandar Keynesin esittämä Edmund jolla tuntuu oleva vaikeuksia, myönnettäköön vaikean, roolinsa kanssa. Ryhmän nuorin, Lucyn näyttelijä, kymmenvuotias Georgie Henley sen sijaan huokuu luontaista taidokkuutta. Lucy on selvästi eniten ruudulla nelikosta, joten on miellyttävää katsella taidokasta nuorta joka todellakin onnistuu välittämään katsojille lukuisat tunteet joita pieni Lucy joutuu kohtamaan elokuvan keston aikana. Aikuisrooleista mainittakoon loistava Tilda Swinton joka tekee herkullisen työn pahana Jadisina. Narnian noitana joka on vastuussa satavuotisesta talvesta. Swintonin tulkinta on vahva ja katkera, yhtäaikaa henkeäsalpaavan viettelevä kuin pelottavan vihamielinen. Liam Neeson lainaa lempeän mutta uhmakkaan äänensä viisaalle Aslanille, ja onnistuu roolissaan moitteitta.

Aiemmin Shrek-elokuvien parissa työskennellyt Andrew Adamson on nyt ensimmäistä kertaa ohjaamassa aitoja näyttelijöitä vastaavanlaisessa projektissa. Näillä eväillä hän onnistuu enemmänkin kuin hyvin, luoden Narniasta nautittavan kokonaisuuden joka ei kertaakaan tunnu venytetyltä tai turhauttavalta. Kohtaukset liikkuvat vikkelään tahtiin ja ohjaus on luontevaa, oli kyseessä sitten suuri joukkokohtaus tai intiimi tapaaminen hahmojen välillä.

Tehosteiltaan Narnia edustaa kevyempää sarjaa Sormusten Herran ohella. Kyseessä on kuitenkin lasten ja varhaisnuorten elokuva. Mutta se ei tarkoita ettäkö Narnia olisi huono tehosteiltaan, päinvastoin. Tehosteet ovat erinomaisia ja paikoitellen jopa henkeäsalpaavia. Narnian maailma on silmiähivelevä sekoitus aitoja rakennelmia yhdistettynä tietokoneilla tehtyyn maailmaan. Sotakohtauksia tähdittävät lukuisat eri rodut eri fantasiakirjoista. Minotaurit, faunit, hippogriffit ja jättiläiset ovat jokapäiväisiä kohtaamisia Narniassa.

Kokonaisuutena Narnia on vuoden päättäjänä mitä erinomaisin. Se on lähestulkoon täydellinen jouluelokuva, kuin myös seikkailukertomus nuoremmalle yleisölle, unohtamatta niitä joilla on vielä kosketus sisäiseen lapseensa. Se on henkeäsalpaava seikkailu maailmaan jossa ihmeitä tapahtuu, jossa seikkailut eivät pääty ja jossa jokainen voi tehdä tekoja jotka muuttavat maailmaa. Elokuvan päätyttyä tunsin tyhjän tunteen sisälläni, se johtui siitä että jouduin poistumaan Narniasta aivan liian pian.

Yhteenveto:
Upea sovitus tunnetusta lastenkirjasta. Vaikuttavat tehosteet kohtaavat Tilda Swintonin hienon näyttelijätyön upeassa avauksessa potentiaalisesti yhtä rikkaalle elokuvasarjalle kuin Sormusten Herrat.