Blood Simple

”Film Noiria Texasin tyyliin.”

Coenin veljekset maineeseen nostattanut debyyttielokuva – Blood Simple on, kuten jo nimestäkin pystyy päättelemään, varsin koruton ja pienellä budjetilla rakennettu Film Noir. Sen minkä budjetti on kuitenkin estänyt, ovat Coenit onnistuneet peittämään taidokkaasti itsevarmalla ja pikkunätillä kameratyöskentelyllään. Ei ole nimittäin sattumaa, kun elokuva on kerännyt näinkin paljon kriitikkojen suosiota ympäri maailman.

Juoni on, kuin kaikkien Film Noirien ainekset pakattuna yhteen pieneen pakettiin… ja lähetettynä Texasiin. Lähtökohdat ovat tuttuja. Kateudesta suorastaan kryptoniitin vihreänä hehkuva baarinpitäjä – aviomies (John Getz), Kohtalokas nainen eli Femme Fatale (Frances McDormand), avioliiton rikkoja, joka haluaa paeta nainen rinnallaan (Dan Hedaya), ja vielä niljakas yksityisetsivä (M. Emmet Walsh), joka hoitaa nuuskimisen ohessa myös satunnaisia palkkamurhia pikkurahan toivossa, tapahtumat alkavat etenemään. Vaikuttaako yksinkertaiselta? Sitä se kuitenkaan ei ole monien muidenkaan asioiden tavoin Texasissa. Tapahtumat seuraavat toinen toistaan ja pian verta valutetaankin varsin ahkeraan tahtiin. Ja mikäli joku ei vain vuoda verta tarpeeksi ja näin ollen suostu kuolemaan, haudataan hänet silti… Texasilaiseen tyyliin.

Tarina on ehkä yksi Coenien synkimmistä, mutta samalla jaksaa kuitenkin aina huvittaa suorastaan oudon mustalla huumorillaan. Elokuvasta tuleekin kaukaisesti mieleen Danny Boylen Swallow Grave – Murhaleikki, mitä olen oikeastaan pitänytkin (ainakin jossain mielessä) eräänlaisena Blood Simplen ideoiden uudelleenlämmittelynä ja uuteen kuosiin muokkauksena.

Coenien elokuvat ovat yleensä olleet paljolti näyttelijöiden elokuvia. Näin on myös Blood Simple. Frances McDormand antaa itsestään varsin perusvarman kuvan alakuloisena baarinpitäjän vaimona, Walsh on kuin luotu epäluotettavaksi palkkamurhaajaksi ja eivät muutkaan näyttelijänsuoritukset valittamiselle jätä aihetta. Mutta jälleen kerran, kuten monessa muussakin elokuvassa, yksi on kuitenkin ylitse muiden. Nimittäin baarimikko Meurice (Samm-Art Williams), joka antaa vähintäänkin mainion tujauksen elokuvalle suhteellisen pienestä roolistaan huolimatta. Hänelle olisi voinut suoda hieman suuremmankin osan elokuvasta.

Blood Simplessä ei paljoa musiikkia ole. Harvemmin ovat Film Noirit kyllä olleetkaan mitään musikaalia lähenteleviä, mutta veikkaanpa että budjetilla on jälleen kerran ollut näppinsä pelissä tätä päätöstä Coenien tehdessä. Se vähäinen musiikki mitä elokuvaan on kuitenkin suotu, tuo vastapainoksi huumoria ja keventää tunnelmaa tarpeeksi.

Blood Simple on onnistunut lajityyppinsä edustaja, muttei kyllä mielestäni kuulu Coenien parhaimpiin teoksiin. Coenien elokuvien tuntomerkit katsoja toki pystyy tästäkin pätkästä bongaamaan (jopa kuplavolkkarin!), mutta lopullinen silaus tuntuu kuitenkin vielä puuttuvan. Elokuva jättää katsojansa melko kaukaiseksi ja tunnelma tiivistyy vain hetkittäin elokuvan ansaitsemalle tasolle. Kyseessä on joka tapauksessa katsomisen arvoinen, tosin keskeneräinen ja pienellä rahalla kyhätty mestariteos, originaali raakatimantti, minkä ainoa virhe on sen hiomattomuus.