Huono kasvatus

Pedro Almodóvarin uusin elokuva, Huono kasvatus, on jälleen kerran loistava pala espanjalaista elokuvaa. Se edustaa perinteistä Almodóvaria kaikkine hyvine puolineen: niin elokuvan käsikirjoitus kuin ohjauskin ovat raudanlujassa otteessa, eikä kiinnostuksen puute uhkaa missään vaiheessa katsojaa, joka on vain asennoitunut riittävän liberaalisti. Vapaamielistä ajattelua katsojalta elokuva tarvitseekin, sillä kyseessä ei ole ihan tavallisimpia draamoja tahi rakkaustarinoita edes Almodóvarilta, joka on ennenkin tehnyt rohkeita valintoja elokuvissaan eritoten seksuaalisuuden suhteen. Tällä kertaa kohdataan ensirakkaus vuosien jälkeen, kiristetään rahaa ja käydään läpi tunteiden kirjot elämän paskamaisuutta myöten.

Enrique ja Ignacio ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa jo lapsina, Francon aikakauden Espanjassa, kirkon koulussa. Pappien seksuaaliset ahdistelut jättävät Enriqueen ja Ignacioon lähteämättömän jäljen, jonka pojat sielussaan kantaen lähtevät omille tahoilleen. Muisto kuitenkin jää ja kaikki palautuu varsinkin Enriquen mieleen, kun Ignacio koputtaa elokuvantekijäksi ryhtyneen Enriquen oveen tarjotakseen käsikirjoitusta elokuvaan, joka kertoo heidän lapsuudestaan. Tuloksena on vääjäämätön kurkistus niin 60-lukulaiseen espanjalaiseen koulumaailmaan kuin 80-lukulaiseen homokulttuuriin, joka huipentuu sellaiseksi tunteiden samettiseksi verhoksi, ettei tarinalta paljon vaativaa katsojaa jätetä missään vaiheessa kylmäksi.

Kylmäksi eivät jätä myöskään Almodóvarin ohjaamat näyttelijät. Toisessa pääroolissa oleva, nyt jo suureksi näyttelijäksi osoittautunut, Gael Garcia Bernal tekee upean roolin heti siitä hetkestä asti, kun hän esittää drag-queen esityksensä hämyisässä baarissa. Bernalin erittäin rohkea, miltei estoton, rooli on vahva esitys mieheltä, joka säväytti jo Amores Perrosissa ja Isä Amaron rikoksessa. Tällä kertaa tämä nuori näyttelijä tekee tähän asti uransa parhaimman roolin määrätietoisena, mutta hieman epävarmana miehenä, joka ei tiedä, kenen polkuja onkaan kulkemassa. Vaikka Bernal on roolissaan mainio, niin silti häntä korkeammalle nousee toisessa pääroolissa oleva Fele Martinez, jonka näyttelemälle Enruquelle elämä on hymyillyt. Ensirakkauden ilmestyessä ja tämän tuoman käsikirjoituksen jälkeen tunteet kuitenkin kuohahtavat pintaan, ja Martinez alkaa hapuilemaan ja kokoamaan omaa mielen palapeliänsä pala palalta lasisine silmineen. Tuska, joka polttaa miestä, ei silti jätä rauhaan: jotain on pielessä, vaikka järki ja tunteetkin sanoisivat välillä toista. Jo pelkästään Abre los ojosissa mainion roolin tehneen Martinezin tulkinta Enriquesta on välillä raadollista katsottavaa, jota harvoin pääsee ihan kotisohvalta näkemään.

Vaikka Pedro Almodóvarin loistavia elokuvia täytyy alkaa laskemaan kohta kahden käden sormilla, on silti Huono kasvatus todellinen napakymppi. Sen todistaa jo pelkästään elokuvan saama huomio niin kansainvälisesti kuin palkintojenkin osalta. Muun muassa BAFTA-palkinnoissa parhaan elokuvan pystiä tavoitellut Huono kasvatus on kaikilta osa-alueiltaan niin kuvauksesta ohjaukseen kuin näyttelijöistä tarinaan parasta eurooppalaista elokuvaa, mitä videovuokraamosta voi tällä hetkellä saada. Se on täydellinen tarina loistavine näyttelijänsuorituksineen Espanjan satu-Sepolta, Pedro Almodóvarilta, jonka elokuvat jaksavat ainakin allekirjoittanutta viehättää elokuvan valmistusvuosikymmenestä riippumatta. Huono kasvatus on todellakin katsomisen arvoinen paketti, joka katsomatta jättämisestä kannattaa jo syyttää itseään. Suosittelen.