Kostaja Rajan Takaa

Wraith on ensimmäisen Kanuunankuularallin ohessa se elokuva, jota kirjaimellisesti kelailin läpi, halki ja poikki muinoin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Kyseessä on luultavastikin ensimmäinen koskaan tiedostamani elokuva. Wraithista, tai kuten sen melkoinen suomennos kuuluu “Kostaja Rajan Takaa”, en muistanut mitään muuta kuin, että siinä on SE upea auto ja lopussa ajetaan kovaa.

Muutama hassu vuosi sitten satuin selailemaan Charlie Sheenin filmografiaa imdbsta ja törmäsin outoon nimeen, Wraith (1986). Klikkasin linkkiä ja kesti noin kolmasosasekunnin kunnes tajusin mikä elokuva oli kyseessä.

Kului muutama naurettava päivä ja elokuva oli minun. Täysin eriskummalisin oletuksin aloin katsomaan lapsuuteni suosikkielokuvaa, vailla minkäänlaista käryä, että millainen elokuva on oikeasti kyseessä tai mitä siinä edes oikeasti tapahtuu.

Wraith kertoo tarinan Jakesta (Charlie Sheen), joka tapettiin paikallisen pärinäjengin toimesta johtajanaan Packard Walsh (Nick Cassavetes). Suremaan jäivät veli Billy (Matthew Barry) sekä tyttöystävä Keri (Sherilyn Fenn). Nyt Jake palaa kuolleesta universumin upeimman auton kanssa, joka rakentuu tuhouduttuaan uudestaan. Jaken tarkoituksena on kostaa oma kuolemansa sekä saada oma tyttönsä takasin.

Täytyy myöntää, että elokuvan käsikirjoittaja /ohjaaja Mike Marvin on lukenut liikaa sarjakuvia. Juoni on harvinaisen kamala ja onnettoman yksiulotteinen. Eikä se ole ainut osa-alue elokuvasta, joka ei tahdo toimia. Kengännauhabudjetilla tehty elokuva ei loista myöskään teknisillä ansioillaan. Äänet ovat sumeat ja ärsyttävän metalliset, efektit melko sakkaisia ja niiden tukena näyttelijätyöt raivostuttavan ponnettomia.

Positiivistakin sanottavaa toteutuksesta löytyy. Kuvaus on paikoittain harvinaisen toimivaa. Takaa-ajokohtauksissa on todella hyvä syke ja elokuvan soundtrack kaikessa kasarimaisuudessaan on huvittavan kuunneltavaa tavaraa.

Eihän sitä muutaman vuoden ikäisenä nassikkana osannut kiinnittää moisiin seikkoihin mitään huomiota. Tätä elokuvaa on hakattu raivolla läpi pelkästään autojen tai mielumminkin SEN auton takia. Voin sanoa, että jos jonkinlaisena autofriikkinä elokuvaan rakennettu Dodge Interceptor lukeutuu kaikkien aikojen autosuosikkilistani kärkikolmikkoon. Sen ääni, ulkonäkö ja näennäisen galaktinen suorituskyly seisauttaa vereni vieläkin.

Kolme tähteä kiitos.