Hei, me lennetään!

Captain Oveur: Joey, have you ever been to a Turkish prison?
Boeing 707 lentää New Yorkista Chicagoon. Lennolla tarjoillaan kalaa, joka aiheuttaa ruokamyrkytyksen suurelle osalle matkustajista, mukaan lukien kaikki kolme lentäjää. Ainoa, joka kykenee lentämään konetta on Ted Striker (Hays), sotaveteraani, joka pelkää lentämistä. Hänellä ja lentoemäntä Elainella (Hagerty) oli vuosia sitten elämää suurempi romanssi, joka on ohi, mutta ei kuopattu. Pääkaksikkoa auttamaan rientää myös lennon ainoa lääkäri, tohtori Rumack (loistava Nielsen). Maan päällä, Chicagon lennonjohtaja Steven “poltan-tupakkaa-ketjussa” McCrosky (yhtä loistava Bridges) todellakin valitsi väärän viikon lopettaa tupakanpolton.

ZAZ-tiimin (Zucker-Abrahams-Zucker) ensimmäinen yhteinen ohjaus loi sketsiviihteelle uuden suunnan. Tämä karuselli tehtiin ennen Hot shotseja ja Alastomia aseita. 70-luvun katastrofielokuville, kuten Liekehtivä torni ja Airport irvaileva vitsiputki on joka suhteessa vedetty överiksi ja alleviivaten. Joka tapauksessa sketsit on kirjoitettu hyvin rytmin ollessa toisinaan hengästyttävä. Elokuva kannattaakin katsoa ilman tekstitystä, joka ei kuitenkaan pysty jäljentämään jokaista vitsiä.
Hei, me lennetään! erottuu edukseen esimerkiksi Adam Sandlerin ja kumppanien elokuviin verrattaessa: vaikka vitsit ovatkin kaukaa haettuja ja yliampuvia näyttelijät useasti pitävät naamansa peruslukemilla kun lausuvat älyttömyyksiä. Tämä tyylikeino toimii etenkin Nielsenin ja Bridgesin kohdalla. Tärkeintä ei ole “älämölö”, vaan se, mitä sanoo ja missä tilanteessa.

Hei, me lennetään! on kaikkinensa erittäin viihdyttävä kokonaisuus. Vuorotellen katsoja jännittää koneen kohtaloa ja toisinaan taas nauraa katketakseen. Ajankuva on miellyttävän 70- ja 80-lukulainen, Elmer Bernsteinin (yli)dramaattinen musiikki kuulostaa juuri oikealta. Hei, me lennetään! sisältää loputtomasti yksityiskohtia ja siksi sen voikin katsoa yhä uudestaan ja uudestaan.

Miinuksiakin toki löytyy. 25 vuotta vanha elokuva häviää nopeudessa esimerkiksi The Fast show’lle ja mielestäni Mies ja alaston ase-elokuvat onnistuivat naurattamaan vielä paremmin. Julie Hagertyn näyttelemä Elaine on tarkoituksellisen hento neito pulassa ja onnistuu samalla olemaan elokuvan rasittavin hahmo. Lisäksi Tedin ja Elainen romanssitakaumat katkaisevat “juonenkuljetuksen” tyystin eikä sieltä naurujakaan löydy kovin montaa.

Hei, me lennetään! on miellyttävän kevyttä ja räväkkää viihdettä; mukavaa vaihtelua nykyajan rasittaville teinikomedioille. Tosin kyllä täälläkin alatyyliä löytyy.
Captain Oveur: Joey, do you like movies about gladiators?