Rakkautta ennen aamua

On aurinkoinen päivä, aviopari riitelee, jonka vuoksi Celine nousee penkistään ja vaihtaa paikkaa rauhallisempaan. Junan tunnelma on silti tiivis: niinpä Jessen ja Celinen katseet kohtaavat ja kipinä syttyy. Seurauksena on Rakkautta ennen aamua, Richard Linklaterin käsikirjoittama ja ohjaama rakkausdraama, joka on yksi kaikkien aikojen parhaimmista genrensä elokuvista.

Ihastumista on vaikea kuvailla sanoin tai kuvin: se täytyy miltei kokea itse, mutta tällä kertaa Ethan Hawke ja Julie Delpy tuovat ohjaaja Linklaterin kanssa televisioruudulle jotain aivan uniikkia. Tunteita, kaihoja katseita ja salamointia, jollaista harvoin näkee ja milteinpä voisin sanoa: kokee. Rakkautta ennen aamua ei tarjoa räjähdyksiä, ei motiivia silmittömiin murhiin, ei katkeruutta, eikä edes kyyneliä: se tarjoaa vain elämisen sietämätöntä helppoutta, kun toisilleen tarkoitetut sielut kohtaavat.

Ethan Hawke tekee loistotyötä: paljon kokenut, tyttöystävästään eronnut ja kohti kotia kohti muuten päämääräämättömästi vaeltava Jesse ei malta olla kysymättä Celineä päivän reissulle Wieniin, kun tilaisuus tulee. Celine ei taas loistavan Julien Delpyn näyttelemänä voi olla kieltäytymättä pyyntöön, jonka sielunkumppani juuri on esittänyt. Seurauksena on rakastuneiden silmien esiinmarssi, naurun aikakausi, josta katsojakin pääsee osalliseksi. Harvoin näkee missään elokuvassa näin täydellistä päähenkilöparia, joka sopii millilleen toisilleen. Kaikki synkkaa aina kirjan yli tehdyistä ensikatseista viimeiseen suudelmaan asti. Kaikki tuntuu vain niin ylitsevuotavan todelliselta ja aidolta kuin olla ja voi.

Rakkautta ennen aamua on oman genrensä täydellinen napakymppi. Sylikkäin katsottava, jopa vähän naurattava, merkkiteos, joka saa katsojansa kaihoisalle, mutta hyvälle tuulelle. Rakkautta ennen aamua on uskomattoman elämänhaluinen ja energinen teos, jonka tunnelmalle voi vain hymyillä; parempaa ei uskalla tälläiseen genreen edes toivoa.