Pyhimys

Ei ole helppoa astua Roger Mooren isoihin saappaisiin. Tämän sai tällä kertaa todeta Val Kilmer, joka eksyi mukaan näyttelemään Simon Templaria, tuota varkaiden pyhimystä. Ohjaajaksi tuli lähinnä Tom Clancyn kirjoista tehtyihin elokuviin (vertaa vaikkapa Isku Kolumbiaan ja Näkymätön vihollinen) erikoistunut Phillip Noyce, joka loppujen lopuksi teki Pyhimyksestä (The Saint) tekofiksun, mutta äärimmäisen tylsän toimintaelokuvan vodkan luvatussa maassa, Venäjällä.

Kun tehdään elokuvaa niin sanotusti puhalluksista, niin ainakin vieno, mutta vaativa puhallus pitäisi osoittaa myös näyttelijöiden suuntaan. Pyhimyksessä paljon vastuuta sysätäänkin Kilmerille, joka yrittää ja yrittää, mutta koko homma näyttää lähinnä yhtä säälittävältä kuin Boat trip. Kilmerissä ei sinänsä mitään vikaa ole: vastuu huonosta roolista voidaankin surutta vierittää käsikirjoittajan ja ohjaajan harteille, jotka onnistuvat tekemään Kilmerin näyttelemästä Templarista lähinnä tyhjänpäiväisen tuhatkasvon hienoine aksentteineen ja peruukeineen. Sillä silmällä -ohjelma olisi varmasti mielissään Kilmerin muuntelusta, mutta peruskatselija kello yhdeksän aikaan illalla television ääressä vain ärsyyntyy ja syöksyy kaikissa mahdollisissa väleissä tekemään jotain muuta varsinkin kun leffan misu, Elisabeth Shue (Cocktail, Mies ilman varjoa), onnistuu olemaan mahdollisimman mielenkiinnoton tapaus.

Pyhimys on suhteellisen huono elokuva. Sen kiinnostavuus korreloi suoraan elokuvien tapahtumien kanssa, jotka ovat kuin suoraan Agentti X9:stä. Hei Jonathan Hensleigh! Luultavasti suurin osa kaikista Templarin tempuista on jo koettu Modesty Blaisen, Johnny Hazardin, Agentti Kellyn tai vaikkapa Rip Kirbyn kanssa. On tietenkin taasen kunnioitettavaa, että raha ei voita rakkautta, maailmakin muistetaan taas omalla tavallaan pelastaa ja on ihan okei, että rikkailta (jotka ovat ilkeitä totta kai) varastetaan. Mikään muu sitten ei ole kunnioitettavaa, kun leffa etenee omalla painollaan suuntaan jos toiseen samaan aikaan Kilmer näyttelee herrasmiesvarasta, jolla on monta nimeä ja menneisyydestä johtuvaa henkistä ahdistusta. Voiko sitä katsoja enää enempää pyytää? Vastaus tähän kysymykseen on paljaan kaunis ja kiehtova: kyllä voi. Totuuskaan ei olekaan tarua ihmeellisempää tällä kertaa: Pyhimys ei ota toimiakseen edes siinä vaiheessa kun kylmäfuusio on valjastettu hehkulampun käyttöön.