Pitkät Jäähyväiset

Jossain vaiheessa ihminen kyllästyy Hollywoodin ulossuoltamiin, isolla rahalla tehtyihin viihde-elokuviin. Kaikki uutuudet muistuttavat toisiaan aivottomuuksillaan. Kaikissa on suurena taustavaikuttajana joko musiikkivideot tai sarjakuvat. Minä päätin lähteä etsimään jotain muuta.

Päädyin varsin monimuotoisen filmografian omaavan ohjaajamaestro Robert Altmanin vuonna 1973 tehtyyn film noir–tyyliseen klassikkoon The Long Goodbye. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa aiemmin ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa raikas elokuvakevät kuin tällaisen teoksen parissa.

Elokuva perustuu Raymond Chandlerin legendaarisiin Philip Marlowe-etsivätarinoihin kuten The Big Sleep ja Farewell My Lovely. Tällä kertaa Marlowena häärää unohtumattoman roolisuorituksen antava Elliot Gould, jonka toinen yhtä vaikuttava roolisuoritus nähdään Donald Sutherlandin kanssa Altmanin aikaisemmassa mestariteoksessa M’A’S’H.

Gould nostaa Marlowen hahmon sellasiin sfääreihin mihin pystyy vain todelliset näyttelijät. Pelkästään tupakanpolton määrä on niin uskomaton, että melkeimpä Johnny Deppin ansiokkaasti esittämä Hunter S. Thompson Fear And Loathing In Las Vegasissa jää toiseksi.

Philip Marlowin kaveri Terry Lennox (Jim Bouton) tulee eräänä yönä käymään ja pyytää tätä heittämään hänet Mexikoon. Suraavana päivänä Marlowe pidätetään Lennoxin vaimon murhaan osallisena. 3 päivää myöhemmin Marlowe päästetään vapaaksi, koska Lennox on tappanut itsensä Mexikossa ja jättänyt todistuksen että tappoi vaimonsa. Juttu ratkaistu? Ei todellakaan. Kuvioihin sotketaan Lennoxien naapurit juoppo kirjailija, hänen vaimonsa, hämmentävä lääkäri Dr. Verringer, rikollispomo Marty Augustine ja monia muita tahoja.

Musiikin on säveltänyt moninkertainen säveltäjänero John Williams ja pienenä triviatietona mainittakoon, että rikollispomo Marty Audustinen yhtenä henkivartijana nähdään (uncredited) maailman tunnetuin actionelokuvien sankari Arnold Schwarzenegger omassa lihaisassa persoonassaan.

Jos kaipaatte mainiota elokuvaa jossa ei haihatella Hollywoodin pintaliitoisuudella, kiiltokuvanäyttelijöillä ja efekteillä vaan puhtaasti ohjauksella, näyttelijöillä, musiikilla ja ennenkaikkea tarinalla niin The Long Goodbye on elokuva teille.

Elokuvan loppua ollaan ihmetelty ja kehuttu ennen-näkemättömän nihilistiseksi. Loppu on kertakaikkiaan mestarillinen ja ottaa muun elokuvan myötä paikkansa elokuvahistorian kullatuilla sivuilla.