Vasta toisen ohjaustyönsä, mutta ties kuinka monentensa käsikirjoituksensa tehnyt David S. Goyer pääsi oikein orkesterin johtajan puikkoihin uusimmassa Blade-sarjakuvaan perustuvassa elokuvassa, Blade: Trinity. Vampyyrit ovat taas kerran tyypilliseen tapaan helvetin ylimielisiä typeryksiä, jotka pukeutuvat muodikkaasti, mutta aivojen tilalle on pelkkää sahajauhoa. Heitä metsästetään kuin karjaa pellolla, kun Wesley Snipesin näyttelemä Blade pistää pyörät pyörimään. Tuloksena on hyvinkin uskollisesti edellisiin osiin perustuvaa lyömistä, potkimista, huumoria ja viileyttä, jota on vaikea käsittää: miksi ne aurinkolasit pitää olla päässä yölläkin?
Tälläkään kertaa juonelle ei ole uhrattu kuin pari lanttia: ihmiskuntaa uhkaa jälleen kerran vampyyrien invaasio, joka päättäisi vampyyrien ja ihmisten välisen sodan kertaheitolla. Ratkaisu lopulliseen voittoon löytyy Syyriasta, josta löytyy vampyyrien esi-isä: helvetin paha heppu siis. Ihmiset kun eivät ole virallisesti edes tietoisia vampyyreista, niin maailman ja vampyyrien välissä seisoo enää Blade; totta kai. Kuulostaako tutulta? Edellisten osien vastakkainasettelu on siis voimassa ja missiokaan ei ole muuttunut yhtään mihinkään: vampyyrit yrittävät niin sanotusti maailmanvalloitusta ja yksi hybridi on sattumalta esteenä.
Näyttelijät ovat Blade Trinityssä koomisia, tahattoman koomisia tai pääosin huonoja. Pääosassa oleva Wesley Snipes tekee tosin oman roolinsa jo aika rutiinilla. Toisaalta miehen sanavarastoon ei kovinkaan montaa repliikkiä anneta, mutta toimintakohtaukset mies hoitaa varmalla ammattitaidolla kotiin päin. Järkälemäiseltä näyttävä Snipes onkin kuin toimintapelien hahmo, joka silloin tällöin letkauttaa pari mehevää vuorosanaa. Naispääosissa olevat Jessica Biel ja Parker Posey ovat taas jotain sanoinkuvaamatonta. Bielin osaksi muodostuu elokuvassa se seksisymbolin asema tiukoissa vaatteissa vampyyreja tappavana Whistlerin tyttärenä, joka ei tuo tämän genren elokuviin yhtään mitään uutta. Nartun rooli on taas mennyt Parker Poseylle, joka oikeasti onnistuu näyttämään juuri roskiksesta nousseelta vampyyrilta, joka ei voisi katsojaa vähempää kiinnostaa.
Komiikasta Blade Trinityssä vastaa Ryan Reynolds, jolle on osunut elokuvan läppäkuninkaan väistämätön rooli. Tosin ehtii hänkin siinä välissä ammuskelemaan ja hakkaamaan useita vampyyreja, mutta pääpaino hänen roolissaan on huumorilla, jota hän viljeleekin ahkerasti ja vieläpä onnistuen. Tahattomasti komiikasta vastaa taasen Paul Michael Levesque, joka lienee monelle tuttu Triple H:na, vapaapainijana. Senpä takia miehen suoritus naurattaakin: tuttua uhoamista erilaisessa ympäristössä. Elokuvan pahis on sitten loppujen lopuksi kesyä kamaa: Dominic Purcellin hahmosta on tehty katsojalle hyvinkin etäinen ja ristiriitainen hahmo. Eniten allekirjoittanutta viehätti Purcellin näyttelemän Draken rauhallisuus, jota elokuva kaipaisi enemmänkin.
No, jos Blade Trinityn juoni on mitä on ja näyttelijät juuri niin hyviä kuin voi odottaakin, niin jotain hyvääkin on tarjolla. Elokuvalla on nimittäin järkyttävän energinen ja toimiva soundtrack, joka tuo ainakin elokuvateatterissa mieletöntä potkua koko elokuvaan. Toimintakohtaukset eivät ole pitkään aikaan tuntuneet näin hyvältä teatterissa lähinnä mahtavan musiikin vuoksi. Muutenkin tummasävytteinen elokuva on tarkoituksenmukaisesti hyvin viihteellinen paketti: sen parissa ei hevillä pääse pitkästymään, vaikka valkokankaalla heiluisivatkin lahjattomat näyttelijät typerissä rooleissaan. Silti ainakin allekirjoittanut muistelee kaiholla ykkösosan rave-kohtausta, joka on nannaa vielä tänäkin päivänä.
-
50%
Poiminta
Genret: animaatio,toiminta
Kesto: 113 min
Ohjaaja: David S. Goyer
Pääosissa: Wesley Snipes,Kris Kristofferson,Dominic Purcell,Jessica Biel,Ryan Reynolds,Parker Posey,Paul Michael Levesque
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2004