Sky Captain And The World Of Tomorrow

Seikkailuelokuvia tulee nykypäivänä lähestulkoon ovista ja ikkunoista. Senpä vuoksi tähän vaikeaan genreen on ongelmallista tehdä kunnollisia, toisin sanoen hyviä, elokuvia, jotka viehättäisivät suurinpiirtein jokaiselta osa-alueeltaan. Lähestulkoon legendaaristen Indiana Jonesin jälkeen seikkailu-genre on maannut lähestulkoon futuristisen ja hauskan Luc Bessonin ohjaaman Fifht elementin ja monien pitämän Pirates of the Caribbeaninvarasssa. Yrittäjiä on ollut kyllä monta Tomb raidereista aina Aikakoneeseen saakka, mutta mikään niistä ei oikein ole onnistunut vakuuttamaan muuten kuin ranskalaisen Susien klaanin osalta . Nyt kuitenkin näkyy taas valoa tunnelin päässä, sillä Kerry Conranin käsikirjoittama ja ohjaama esikoisteos on tuomassa uutta valoa ja nousua seikkailu-genreen varsinkin sci-fin osalta.Sky Captain and the World of Tomorrow onkin ihanan retroilevasti etenevä, visuaalisesti ja tarinallisesti upea elokuva, joka ei jätä katsojaansa kylmäksi. Sitä siivittävät 40-luvulle miellettävä tumma tunnelma, varjoisat kadut ja hyvät hahmot.

Hahmot ovat tosin elokuvassa hyvin ristiriitaisia vaihtelevien näyttelijänsuoritusten vuoksi. Itse asiassa sinänsä näissä nimekkäissä näyttelijöissä ei ole mitään vikaa, mutteivat he vain yksinkertaisesti sovi hahmojensa sielunelämän sisään. Näistä hahmoista epäsopivin on kenties pääroolissa seikkaileva ja hymyilevä Jude Law, joka näyttelee itse Sky Captainia. Law:sta ei huoju sellaista varmuutta, vaikkakin englantilainen aksentti on luonnollisesti mukavasti kohdallaan, niin se ei vain yksinkertaisesti riitä, kun ruutuun pitäisi astua niin supliikkimies kuin myös räjähtävää toimintaa täynnä oleva peloton sankari. Law:n roolin meneekin loppujen lopuksi jossain 40-luvun nyrkkisankarin ja naistenmiehen välissä, joka ei tiedä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Toisessa pääroolissa oleva Gwyneth Paltrow on myöskin hieman hukassa toimittajana, joka juoksee juttunsa perässä miltei maailman ympäri. Paltrow on toki saanut rooliinsa särmää ja silmät pilkahtelevat hatun alta välillä pienten tähtien tavoin, mutta se jokin on poissa: tunnelmaa kohottavat vuorosanat iskevät tajuntaan tavalla, joka Paltrowin suusta kuultuna kuulostavat lähinnä pliisuilta.

Piristävä poikkeus sen sijaan on tällä kertaa ehkä hieman yllättävästi Angelina Jolie, joka liian pieneksi jääneessä sivuroolissaan näyttelee kohtuullisen kiinnostavasti ja uskottavasti lentotukialuksen (sanan varsinaisessa merkityksessä…) kapteenia, Frankya. Jolien Franky on ihailtavan sarjakuvamainen ja itsevarma sotilas, jonka kylmän viileä asenne puree katsojaan kuin katsojaan. Joistakin typeristä repliikeistä huolimatta Jolie hoitaa homman kotiin jo siinä vaiheessa, kun yksisilmäinen kapteeni astuu areenalle kädet hyökkäävästi selän takana.

Sky Captain and the World of Tomorrow on mainio elokuva, joka yhdistelee niin retrohenkistä seikkailua kuin futuristisia koneita tavalla, jota on hyvin vaikea kuvailla. Tuloksena on sumuinen ja utuinen kokonaisuus, joka ei sorru missään vaiheessa kliseisiin, vaan antaa tarinan ja mahtavan visuaalisuuden kuljettaa elokuvaa eteenpäin. Elokuvalla on myös toki heikkouksia: se tuntuu yllättävänkin lyhyeltä, sillä elokuvan hahmoista olisi saanut enemmänkin irti. Myös jotkin kohtaukset tuntuvat liiallisen irrallisilta kokonaisuuteen nähden, mutta silti paketti tuntuu pysyvän kohtalaisen hyvin kasassa niitattunakin. Loppujen lopuksi Conranin esikoinen on kuitenkin erinomaisen sarjakuvamainen ja pehmeä sci-fi/seikkailuelokuva, joka ei missään vaiheessa sorru liiallisiin ylilyönteihin, vaan puskee eteenpäin kriisikohdissa pelkällä visuaalisuudellaan. Ei edes hävetä myöntää, että katselisin mielelläni lisää tälläistä.