Wonderland murders

Porno, tuo oman käden oikeuden suurin insipiroija. Pornosta puhuttaessa tulee ennemmin tai myöhemmin esille nimi John "35cm" Holmes ja iki-ihana 70- ja 80-lukujen vaihde, huumeet. Wonderland murders nostaa tuohon joukkoon yhden lisäelementin: murhan.

Kuuma kesä 1981. Los Angelesin Wonderland Avenue on brutaalin verilöylyn näyttämönä ja kulissien takana kiehuu: legendaarinen pornotähti John Holmes (Val Kilmer) on sekaantunut juttuun. Huumeet ja taloudelliset vaikeudet ovat ajaneet entisen staran epätoivon partaalle. Yhdessä ystäviensä kanssa Holmes päättää ryöstää huumekeisari Eddie Nashin (Eric Bogosian) asunnon selvitäkseen tilanteesta. Mutta Nash ei ole niitä miehiä, jotka ovat kuuluisia toisen posken kääntämisestä ja pian koko ryöstökopla – Holmesia lukuun ottamatta – löydetään raa’asti murhattuna. Mitä oikein on tapahtunut? Pelastiko Holmes oman nahkansa pettämällä ainoat ystävänsä? Tämä tosi tarina kertoo pornokuningas John Holmesin rappiosta ja viimeisestä uhkayrityksestä.

Näin juonta kuvailee Filmifriikki.

Tositapahtumiin perustuvat elokuvat ovat aina jonkin verran arvoituksellisia: kenen näkökulmaa on sorruttu toistamaan? Vai onko sorruttu ollenkaan? Wonderland murders tekee hienon poikkeuksen esittelemällä avaintapahtumasta monen asiaanliittyvän ihmisen näkökulman ja lopulta todellisuus hämärtyy. Ensin katsoja elää siinä kuvitelmassa mitä poliisikuulustelut ovat kertoneet, kunnes oletukset käännetään päinvastaisiksi. Poliisityö onkin siis faktan erottamista fiktiosta.

Samaa jälijittelee elokuva Wonderland murders. Kerronta loikkii jokseenkin Tarantinomaisen ronskisti takaumissa ja jopa takaumien takaumissa, mutta silti mopo ei lähde vanttuusta vaikka ärhäkkäästi puskeekin.

Ohjaaja James Cox liikkuu Traffic-Narc-21 grammaa-akselilla onnistuen suurimmaksi osaksi erinomaisesti. Kiihkeä leikkaus, ylivalottuneet kuvat ja muut kuvaustekniset kikkailut ovat omiaan tunnelman luomisessa. Ja komealta se näyttää.

Val Kilmer on kyllä näyttänyt näyttelijänlahjansa mm. elokuvassa The Doors, sen jälkeen taso onkin ollut varsin hataraa ja epätasaista. John Holmesin elävöittäminen antoikin Kilmerille mahdollisuuden taas loistaa: häntä on pakko kehua, mutta se Holmes-aura ei vaan ota syntyäkseen pakollisesta "näytä pippeli"-kohtauksesta huolimatta.

Näyttelijät osaavat hommansa myös sivurooleissa. Dylan McDermott karheuttaa imagoaan näyttelemällä prätkämiestä, jolle maistuu heroiini. Aliarvostettu Josh Lucas tekee jälleen raivokkaan suorituksen joukon skeopäisenä johtajana. Aina energinen Eric Bogosian on osuva valinta Eddie Nashin rooliin, joka kylläkin jää aika pahviseksi. Lisa Kudrow vakavoituu, mutta säilyttää sen oman hieman eksentrisen tyylinsä pornokuninkaan vaimona. Kate Bosworthin näyttelemä Dawn, Holmesin tyttöystävä on joukon tylsin. Ei suoritus ole huono, mutta ei siitä oikein jää mitään käteenkään.

Luettuani eräitä arvosteluja elokuvasta varauduin kliseiseen elämänkertaelokuvaan, jolloin elokuvan kaarena olisi se tuttu tähden nousu ja tuho. Ja lopussa sanottaisiin: porno ja huumeet on pahasta. Yllätyksekseni Wonderland murders keskittyykin vain tuhoon. Holmesin statusta pönkitetään muutamalla vuorosanalla, mutta vuoristorata on jo menossa pysyvästi alaspäin.

Wonderland murders on hieman epätasainen, mutta lopuksi kuitenkin yhtenäinen elokuva, jolla on vahvat hetkensä ja monet kasvonsa. Se ei mullista maailmoja, mutta saa katsojassaan aikaan reaktioita, tunteita. Ja sitähän tässä haetaankin.