Fahrenheit 9/11

Jo ennakkoon hurjaa huomiota ja kohua ansainnut Michael Mooren uusin dokumentti, Fahrenheit 9/11, on nyt rantautunut Suomeen. Monen katsojan odotus on siis ohi, sillä viimeistään Bowling for Columbinella suuren yleisön tietoisuuteen noussut Moore on tälläkin kertaa onnistunut luomaan näyttävän dokumentin, joka kritisoi erityisen kärkkäällä kädellä Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia kuin myös USA:n Irakin sotaa. Jenkeissä ristiriitaisen vastaanoton saanut Fahrenheit on ollut rebublikaanien hampaissa jo pitkään. Siitä on jopa povattu Yhdysvaltain presidentinvaalien ratkaisevaksi tekijäksi ja ainakin näin ensituntumalta Oscarin saaminen tuntuu jopa todennäköisemmältä kuin viime vuonna, jolloin Moore voitti Bowling for Columbinellaan Oscarin. Lähes ikimuistoiseen lausahdukseen päättynyt Mooren puhe osoitti mitä oli tuleva: "Shame on you, mr. Bush."

Mooren dokumentti on väkevää tekoa: sitä on tosin arvosteltu erittäin valikoivaksi ja propagandiseksi teokseksi, ja sitä se onkin, mutta miksipä ei olisi? Siekailemattomaan populistiseen sävyyn Moore toteaakin yksinkertaisesti asioita, joita on todistettu tai joita on todistettavissa; tekee johtopäätöksiä ja kyselee loogisia asioita, mitä tulisi jokaisen vähänkään järkeä omaavan kyselevän. Moore myös tekee dokumenttinsa henkilöistä selvää omaa ironista sävyään käyttäen, jossain tapauksissa Moore menee myös omien rajojensa yli: hän suorastaan pilkkaa. Silti aina tavalliselta kadunmieheltä näyttävän ja käyttäytyvän Mooren parasta antia onkin kyseenalaistaminen: hän osaa hakea asioista ne ns. tavalliset alueet, jotka suurikin yleisö ymmärtää. Näyttää katkelmia sieltä täältä puheista ja antaa katsojan itse ajatella, mitä on tapahtunut ja mitä ei. Latoo faktoja pöytään ja ihmettelee suureen ääneen nykyisen hallituksen saamattomuutta. Senpä takia ei olekaan mikään salaisuus, että Moore on julkisesti sanonut toivovansa Bushin häviävän vaaleissa.

Mistä sitten Fahrenheit 9/11 kertoo? Nimestäkin voi jo paljon päätellä, että Fahrenheitin yksi yhdistävä tekijä on historiallinen terroriteko New Yorkissa 11. syyskuuta vuonna 2001. Kaksoistornien sortumisen draumasta ei olla vieläkään päästy täysin irti ja syntipukkeja haetaan edelleen. Moore ei tosin etsi syyllisiä terrori-iskuihin vaan hakee vastuullisia ihmisiä siihen, mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Hyökkäys Afganistaniin ja Irakin sota. Saudit, öljy ja Bushien perhe: siinä ovat muutama dokumenttia yhdistävä tekijä, joita Moore vatvoo lähes loputtomasti. Silti Moore ei toista itseään ja laskeutuu jälleen kerran suoraan ruohonjuuritasolle tavallisen kansan pariin. Tällä kertaa Moore on päässyt vierailulle taloon, jossa poika sotii Irakissa, ja jonka äiti on pojastaan erittäin ylpeä. Ääni kuitenkin muuttuu kellossa ja Moore kuvaileekin tapahtumia miltei tosi-tv:mäiseen tyyliin. Tavallisen kansan ahdinkoa ei olla myöskään unohdettu: Moore näyttääkin jälleen kerran köyhemmän kansanosan elämää mm. kotikaupungistaan. Tosin tällä kertaa tavallisen kansan kuvaaminen on jäänyt vähemmälle ja Moore keskittyykin enemmän tapahtumiin ja niiden seurauksiin.

Cannesissa ihmiset nousivat elokuvan jälkeen seisomaan ja antoivat Mooren dokumentille raikuvat suosionosoitukset. Ranskalaiset ovat tosin viime aikoina erittäin raskaasti arvostelleet Jenkkien toimia milloin missäkin, mutta Mooren dokumentti on todellakin raikuvien suosionosoituksien arvoinen. Tinkimätöntä rohkeutta ja peräänantamatonta halua vääryyksien korjaamiseen osoittava Moore on jälleen kerran antanut niin oman maansa kansalaisilleen kuin myös koko maailmalle aiheen arvostella Yhdysvaltain nykyistä hallitusta. Vaikka Fahrenheit 9/11 on saanut osakseen niin hurjaa suitsutusta kuin myös valtavaa arvosteluakin, on sen vaikutus tavalliseen katsojaan mykistävä. Se on niin väkevä kuvaus siitä, mitä on tapahtunut ja miten on tapahtunut, ettei edes Valkoinen talo ole vaivautunut kiistämään Mooren esittämiä argumentteja vaan on yrittänyt vaieta asiaa kuolleeksi. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja moni ihminen niin USA:ssa kuin myös Euroopassa on nähnyt dokumentin ja muuttanut käsitystään tapahtuneista tapahtumista. Ja mikä tärkeintä: dokumentti on ansaitusti herättänyt erittäin paljon huomiota ja aiheuttanut keskustelua. Toisin sanoen: dokumentti, jonka huomionarvo on näin valtava, ei ole katsomatta jättämisen arvoinen.