Hellboy

Guillermo del Toron luotsaama Hellboy on tolkuttomien liukuhihnalta tuotettujen supersankarifilmatisointien joukossa todellinen päivänsäde. Se tuo genreen mukaan rautaisan annoksen huumoria, mutta myös hieman syvällisyyttäki. Syvällisyydessä ei kuitenkaan ehkä X-men 2- elokuvan tasolle kuitenkaan ylletä.

Elokuva alkaa hienolla ja ihanan kliseisellä, toiseen maailmansotaan sijoittuvalla, takaumalla. Pieni joukko liittoutuneiden sotilaita on hyökkäämässä natsien paranormaaliyksikön Skotlannissa sijaitsevaan pieneen tukikohtaan. Natsien joukosta löytyvät lähes kaikki perinteiset natsi-fantasia kliseet, Ilsa niminen naikkonen nahka-asussa, alkeelliset tesla sähkölaitteet ja jopa pahamaineinen venäläinen munkkilegenda; Rasputin. Rasputin yrittää avata jonkinlaista porttia johonkin toiseen ulottuvuuteen, mutta liittoutuneiden hyökkäyksen ansiosta suunnitelma ilmeisesti epäonnistuu, ja Rasputin tempautuukin itse ulottuvuuksien väliseen porttiin. Ennen portin sulkeutumista pääsee toisesta ulottuvuudesta karkaamaan jotain meidän maailmaamme, nimittäin pieni punainen demoni, joka myöhemmin ristitään Hellboyksi. Liittoutuneiden mukana ollut tohtori Broom (John Hurt) ottaa tämän pienen demonin siipiensä suojaan ja tekee tästä hänen ottopoikansa. Myöhemmin kyseisestä pienestä demonista on kasvanut eräänlainen supersankari.

Ron Perlmanin loistavasti näyttelemä Hellboy eroaakin spidermanin ja daredevilin kaltaisista supersankareista melkoisesti. Hellboy muun muassa rakastaa kissoja, juo olutta, polttaa paksuja sikareita ja heittää jatkuvalla syötöllä ironisia kommentteja. On huvittavaa nähdä miten kaksimetrinen, kivinyrkkinen, punertavaihoinen demoni piilottelee ottoisältään sikarinpolttoa ja pyrkii kiivaimman taistelun keskellä pelastamaan muutaman kissanpennun.

Apunaan Hellboylla on eräänlainen “kalaihminen” Abe Sapien (Doug Jones), ajatuksenvoimalla tulipaloja sytyttävä Liz (Selma Blair), joukko FBI agentteja sekä tietenkin Samarialainen nimeä palveleva huikean kokoinen kuudestilaukeava pistooli. Elokuvan suurin syvällinen jännite rakennetaankin Lizin ja Hellboyn orastavan rakkauden päälle. Mikä olisikaan täydellisempi pari, kuin tulta kestävä demoni ja suuria tunteita kohdatessaan palamaan syttyvä pyrokineettinen nainen? Näyttelijätyö on pääosin erinomaista ja ainoat poikkeukset ovatkin Rasputinin näyttelijä Karel Roden sekä Ilsaa näyttelevä Biddy Hodson, jotka sortuvat ajoittain melkoiseen ylinäyttelyyn. Itse Ron Perlman pääroolissa on loistava, itseasissa Hellboyn rooli on kuin tehty tälle valtaisalle apinaa muistuttavalle näyttelijälle.

Alkuperäiseen sarjakuvaan tutusmattomana on mahdotonta lähteä spekuloimaan elokuvan uskollisuutta alkuperäisteokselle, mutta kyllä tämä elokuva ainakin keskinkertaisten spidermanien ja daredevilien joukosta hyvin erottuu. Ainoat puutteet elokuvassa ovat sen melko keskinkertaiset ja perinteiset musiikit, sekä ehkä pieni terävyyden puute, Hellboyn hahmoa olisi voitu muokata vielä hieman rankemmaksikin. Ehkä nämä seikat korjataan jo tuotannon alaisuudessa olevaan Hellboy 2-elokuvaan, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2006.