elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Quentin Tarantinen viides (tahi neljännen toinen puolikas) täyspitkä elokuva saapui ensi-iltaan melkoisen suurten odotusten saattelemina. Kyseisen herran aikaisempia töitä ovat olleet mm. kulttimaineeseen noussut...

Quentin Tarantinen viides (tahi neljännen toinen puolikas) täyspitkä elokuva saapui ensi-iltaan melkoisen suurten odotusten saattelemina. Kyseisen herran aikaisempia töitä ovat olleet mm. kulttimaineeseen noussut Pulp Fiction sekä Reservoir Dogs. Kiistatta Tarantino on eräs 90-luvun merkittävimpiä elokuvaohjaajia.

Tarantino itse on aina sanonut kertovansa elokuvalla nimenomaisesti tarinaa. Puhutaan siis oikeasta tarinasta, ei ainoastaan maailmasta. Tarina on jotakin, joka jatkuvasti aukeaa katsojalle, hieman kuten hyvää kirjaa lukiessa. Omaksi esikuvakseen hän on luonnehtinut Sergio Leonea (katsothan artikkelit-osion), jolta tämä eittämättä onkin ottanut suuresti vaikutteita.

Itse elokuva jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Verilöylystä selvinnyt morsian (Uma Thurman) jatkaa kostoretkeään löytääkseen ja tappaakseen Billin, miehen joka oli koko verilöylyn takana. Ensimmäisessä elokuvassa silmääni pistivät runsaat toimintakohtaukset, jotka eivät minusta olleet kovinkaan luonteenomaisia Tarantinolle. Kakkososa tekee tässä asiassa täyskäännöksen. Dialogit ovat erittäin pitkiä, täynnä tavaraa (jokaisella sanalla on tarkoituksensa) ja lähes poikkeuksetta myös elävästi näyteltyjä. Parissa otteessa tosin olin huomaavinani jonkinlaista laahausta, mutta se ei varsinaisesti häirinnyt. Toimintaa tietysti löytyy, draamaksi Kill Bill ei pääse missään vaiheessa vaipumaan. Oikeastaan kyseessä on niin tyypillinen Tarantino-leffa kun suinkin vain olla voi.

Tarinaa leimaavat useat takaumat, jotka todella tehokkaasti valottavat avainhahmojen taustaa, motiiveja sekä peilaavat hienosti myös senhetkistä tilannetta. Elokuva pitää otteessaan aivan uskomattomalla tavalla. Kun valkokankaalle pamahtaa ilmoitus viimeisen kappaleen alkamisesta, on katsoja lähes pölkyllä päähän lyöty: aika on tuntunut juoksevan kuin siivillä, ei tämä vielä saa loppua! Tämä tunne on kuitenkin vain ja ainoastaan hyvä juttu, mikään mahti maailmassa ei olisi saanut ainakaan minua irrotettua penkistä ennen aikojaan.

Tarina itsessään ei ole ihmeellinen, mutta kuten yllä mainittua, se on kuvattu mestarillisesti. Itse uskon että Tarantino saisi ohjattua vaikka omenankuorinnasta hienosti ja jännittävästi etenevän tarinan, jossa katsoja jännittäisi jokaisen kuorenpalasen irtoamista.

Visuaalista ilmettä ei kannata koskaan unohtaa. Otetaan nyt aivan ensimmäiseksi esille se niin paljon hehkutettu väkivalta. Kill Bill II sai elokuvatarkastamolta (vain) K15-lätkän, joka on helposti selitettävässä mm. vähentyneillä taistelukohtauksilla. Pari gore-efektiä (mm. kuuluisa silmän kiskaisu päästä) ovat selvästi Tarantinon omaa, kieroutunutta huumoria: väkivaltaa vain väkivallan takia. Kyllä vaan minä ainakin nauroin, en ainoastaan överiksi heitetyille veriefekteille vaan myös elokuvan oikeille vitseille, joita oli värikkäässä dialogissa jo muutenkin paljon: ei yhtään “huonoa” alapäävitsia, ainoastaan nokkelaa sanailua.

Jokaisella kuvakulmalla tuntuu olevan oma merkityksensä, enkä tosiaankaan usko että kovin moni ohjaaja olisi samanlaista kuvaustyyliä käyttänyt. Kulmat ovat vähintäänkin epänormaaleja, ja tuntuvat minusta ainakin noin alkuun ahdistavilta. Hyvin pian jokaisesta ruudusta alkaa löytää jotain neroutta, piilevää sellaista. Yksittäisistä kohtauksista kannattaa ottaa esille ainakin erään nimeltämainitsemattoman roolihahmon elävältä hautaaminen, jossa äänen ja kuvan yhteispeli oli niin fantastista luokkaa, että itseänikin alkoi ahdistamaan. Tämänkaltainen kohtaus ei mitenkään voisi toimia missään muualla kuin elokuvateatterissa.

Kyllä tämä nyt ylistyslauluksi meni, mutta en pääse siitä yli enkä ympäri: Kill Bill II on loistava jatko loistavalle elokuvalle, jossa hyvin purkautuva tarina saatetaan loppuun tavalla, johon katsoja ei varmasti olisi aivan heti uskonut. Kuukauden ylisanavarasto alkaa näyttää vakavasti vajausta, joten on lienee paras lopettaa tähän.

Puolikkaan pisteen vajaus tuleekin sitten käsittämättömästä lopetuksesta, jonka olisin itse tehnyt kovin erilailla. Elokuvaa tuo ei missään nimessä kuitenkaan pilaa, ja onkin lähinnä itsestäsi kiinni miten siihen reagoit. Katsokaa tämä elokuva, jos suinkin voitte. Vieläpä mieluiten ykkösosan perään, jos mahdollista.

4.5

Poiminta

Genret: draama,toiminta
Kesto: 140 min
Ohjaaja: Quentin Tarantino
Pääosissa: Uma Thurman,David Carradine,Daryl Hannah,Michael Madsen,Chia Hui Liu,Michael Parks
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2003

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments