Valtion vihollinen

Ennen näyttelijäuraa Will Smith toimi varsin menestyksekkäästi musiikkibisneksessä keräten sekä mainetta että kunniaa lauluillaan. Jossain kohtaa Smithin ura kuitenkin tyssäsi artistina ja hän päätti ryhtyä näyttelemään, ensiksi kuitenkin musiikin ohella. Ensimmäinen varteenotettava elokuva ilmestyi vuonna 1995, jolloin Smith sai roolin Bad boys -elokuvasta. Tämän jälkeen hänen suosionsa on noussut ja noussut ja suuremman luokan rooleja on osunut tielle. Näistä mainittakoon vaikkapa Independence Day sekä Men in black – miehet mustissa joka sitten täräytti Smithin valkokankaan lemmikiksi suhteellisen pitkäksikin aikaa.

1998 ilmestyneessä Valtion vihollisessa Smith näyttelee “ensimmäistä” totista rooliaan asianjaja Robert Deanina, joka monen yhteensattuman vuoksi joutuu korruptoituneen poliitikon silmätikuksi saadessaan käteensä murhanauhan. Halutessaan elämänsä takaisin Dean joutuu ottamaan yhteyttä entiseen NSA:n agenttiin Edward “Brill” Lyleen (Gene Hackman), jonka avulla he voivat maksaa potut pottuina.

Valtion vihollinen on varsin mukava ja nopeatempoinen elokuva, joka ei paljoltikaan panosta ylenpalttiseen räiskintään vaan keskittää antamaan kuvaa näyttelijöista ja heidän elämistään. Näyttelijät ovat osuvia; Smithin rooli on kuin hänelle luotu. Gene Hackman onnistuu ehkä vielä paremmin salaperäisenä ex-NSA:n agenttina. Sivurooleissä nähdään paljon tuttuja naamoja kuten Jon Voight ja Stuart Wilson.

Kaikki osuu soppelisti kohdalleen ja elokuvia jaksaa viehättää alusta loppuun ilman että katsoja joutuisi pitämään mainoskatkon lisäksi omia taukoja. Ei mikään ehdoton must-see, mutta katsastuksen arvoinen.