Hymypoika

Hymypoika lienee jokaiselle ulkona liikkuvalle helsinkiläiselle tuttu nimi sillä sitä mainostetaan joka toisen bussin kyljessä. Seksillä myyvät elokuvat purevat hyvin moniin teineihin ja nuoriin aikuisiin ja siksi onkin harmittavaa, että Hymypojan tekijät saavat rahat liian helposti luomatta elokuvaan muuta sisältöä kuin panokohtauksia toisensa perään.

Päähenkilö Taavi (Jussi Nikkilä) saa täysikäisyyden riman ylittäessään perintönä aikoja sitten kuolleiden vanhempiensa porvaritalon kaikkine herkkuineen. Talo on kuin valettu kaveriporukan uima-allaskekkereiden pitämiselle. Taavin porukkaan kuuluu mm. Jere (Reino Nordin), jota kiinnostavat oikeustiede ja erityisesti naiset. Keskeinen rooli elokuvassa on myös Taavin lapsuudenystävällä Reetalla, (Jenni Banerjee) joka seurustelee Jeren kanssa.

Tupaantuliaisbailuissa rakasteleva pari joutuu ”vahingossa” Taavin videolle ja tästä lähtee idea kerhon perustamiselle. Kerhossa on vain kolme sääntöä: Kaikki panot kuvataan, jokainen tuo videonauhoja ja kerhon paljastajan nauhat menevät levitykseen. Parhaan nauhan laatija saa käsiinsä kiertopalkintona annettavan hymypoikapatsaan. Leikkimielisenä alkanut videoiden nauhottaminen muuttuu pian totiseksi kilpailuksi.

Hyvä veto Jukka Pekka Siililtä valita pääosiin tuntemattomia, nuoria näyttelijälahjakkuuksia, joille tullaan vielä tarjoamaan monia rooleja. Mukaan on valittu myös hieman tunnetumpia ja varttuneempia näyttelijöitä kuten Laura Malmivaara ja Ville Virtanen, jotka ovat tuttuja mm. ykkösellä pyörivästä Kotikatu-sarjasta. Erityisen hieno on Jussi Nikkilän tulkinta tyhjäkatseisena ja outona Taavina, jonka koko elämä pyörii kameran ja kuvaamisen parissa.

Elokuva alkaa huolettomasti, kun nuoret elämänhaluiset maailmanparantajat kirjoittavat ylioppilaiksi. Tämän jälkeen kuitenkin tyyli muuttuu ja loppupuolella nähdään sen verran ikäviä ja kuvottavia kohtauksia, että pistää mietityttämään olisiko Hymypoika tarvinnut ikärajan nostamista. Musiikki on lähes aina ollut suomalaisissa elokuvissa hyvää. Mieleenpainuvin kappale oli Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma, joka oli kiva kuulla pitkästä aikaa.

Elokuva rakentuu irstaista panokohtauksista joiden väliin on yritetty järjestää täytteeksi ihmissuhdepohdiskelua, jotta kestoa saataisi sen verran, että sitä voi hyvällä omalla tunnolla esittää valkokankaalla. Elokuvan kohdeyleisöksi sopii parhaiten seksinnälkäiset varhaisteinit ja äärifeministit, jotka saavat suurta nautintoa todettuaan elokuvan jälkeen: ”Tuollaisia kusipäitä kaikki miehet ovat”. Muuta opetusta en elokuvasta löytänyt kuin, että ei kannata perustaa panovideokerhoa. Vaikutti siltä, että käsikirjoittaja Aleksi Bardy ja kumppanit ovat halunneet antaa katsojalle jotain ajattelemisen aihetta mutta ainakin minun kohdallani se jäi siihen, että mitä muuta olisi voinut kuudella eurolla tehdä. Puoli pistettä Taaville ja Pellelle.