Amélieta on kritisoitu ja sitä on kehuttu, minä päätin rakastaa, sillä mielestäni se on ehdottomasti yksi vuosituhannen parhaista elokuvista, ja vieläpä Ranskasta. Jopa Ranskan presidentti Jacques Chirac hypetti elokuvaa loistavaksi virallisesti.
Termi romanttinen komedia kalskahtaa moneen korvaan pahasti, kuten kävi myös minulle. Romanttiset komediat kun tuntuvat Hollywoodissa olevan tusinakamaa lähes poikkeuksetta eikä Hugh Gratinkaan lällyleffat mitenkään erikoisia ole viime vuosina olleet, vaikka paljon ovatkin myyneet. Kuitenkin Amélie onnistui lyömään minut täysin ällikällä, älykäs romanttinen komedia, upeilla värinkäytöillä, omaperäisillä näyttelijäsuorituksilla, hauskalla juonelle ja käsikirjoituksella sekä mukavan tarttuvilla musiikeilla, unohtamatta hienoa ohjaustyötä.
Amélie Poulain on ranskalaistyttö, jonka elämä on ollut perin tavallista, huolimatta siitä että Amélie, kuten kaikki muutkin elokuvan hahmot, on melko merkillinen persoona. Elokuva aloittaa kertomalla hieman Amélien nuoruudesta. Amélie työskentelee pienessä kahvilassa, jossa käyvät joka päivä samat henkilöt, mutta hänen elämänsä muuttuu kun hän löytää salaperäisen laatikon täynnä lapsuusmuistoja ja päättää palauttaa tämän omistajalleen. Luvassa on eriskummallinen romanssi ja kovin monimutkaiset soidinmenot.
Elokuvan pääosassa Amélieta näyttelee elokuvan komeetta Audrey Tautou, joka elokuvan myötä on saanut monia miljoonasopimuksia. Eikä suotta. Audrey on hyvin kaunis, viehättävä ja hänen ilmeensä ovat kuin kukkaketo, monia erilaisia hauskoja, surullisia ja tyhjiä ilmeitä niin nopeasti ja niin hienosti esitettynä että sydän meinaa pakahtua. Muutkin näyttelijät onnistuvat rooleissaan hyvin, mutta Audrey Tautou varastaa kyllä koko show:n. Synnynnäinen lahjakkuus.
Näyttelijäsuoritukset eivät ole kuitenkaan ainoa loistava osa-alue Améliessa. Värit viehättivät minut ja veivät mukaansa. Niin runsaat ja hienot ne ovatkin. Väreillä ja valoilla elokuvaan on saatu sellaista onnellisuuden tuntua jota en ole missään muussa elokuvassa koskaan kokenut. Kuvaajat, leikkaajat ja editoijat ovat nähneet paljon vaivaa luodessaan näin kaunista elokuvaa ja ohjaaja Jeunet on antanut täyden panoksensa myös, niinku näyttelijöiden kuin kameroiden ja leikkaajien, sekä käsikirjoituksen suhteen. Ohjaaja on rakastanut työtään ja sen huomaa, tämä on kunnioitettavaa.
Viimeisen silauksen loistavalle kokonaisuudelle antoivat Yann Tiersenin hienot pianosävellykset ja muut musiikit, pakkohan se oli soundtrackkikin hankkia pikimmiten. Myös DVD-extrat kannattaa katsoa, jos elokuva yhtään iski, sillä extrojen jälkeen katsoin elokuvan vielä kahdesti uudestaan, silmät kiinni ruudussa. Ehkä ainut huono puoli Améliessa on sen pituus, sillä elokuva on hieman liian ylipitkä, ja tämä saa kärsimättömämmät katsojat tylsistymään.
Kuitenkin, elokuva joka on tehty näin suurella sydämmellä, voi tuoda vain hyvää mieltä. Joka etsii rakkautta löytää sen Améliesta. Rakastuin päätä pahkaa.
Arvostelija:
Riku "aka. LuZ" Pennanen, LU
Poiminta
Genret: komedia,rakkaus
Kesto: 120 min
Ohjaaja: Jean-Pierre Jeunet
Pääosissa: Audrey Tautou,Mathieu Kassovitz,Rufus,Urbain Cancelier,Yolande Moreau
Valmistusmaa: Saksa,Ranska
Valmistusvuosi: 2001