Starship Troopers

Eihän nuori ihminen voinut käsittää mitään vuonna 1997 valmistuneesta elokuvasta, Starship Troopersista. Kaikki näytti elokuvateatterin penkiltä niin laskelmoidulta ja hävyttömän kovalla asenteella tehdyltä räiskinnältä, että oksat pois. Näin jälkikäteen katseltuna Starship Troopers näyttää kuitenkin tasan tarkkaan Paul Verhoevenin elokuvalta ja samalla Robocopin jälkeiseltä yhteiskunnalta, että joidenkin lavasteiden on oltava varmasti näissä kahdessa elokuvassa. Niin, Starship Troopers on kaikenmaailman ylikasvaneiden hyönteisten ammuskelun lisäksi elokuva, jossa otetaan hieman kieli poskessa (Robocopin tapaan) kantaa johonkin muuhunkin kuin hyönteisten hyökkäykseen maahan. Näin jälkikäteen näyttäisi siltä, että Verhoevenilta kesti 10 vuotta palata takaisin Robocopin pariin hieman erilaisessa versiossa.

Kuten sanottua, Starship Troopers näyttää, haisee ja maistuu aivan Verhoevenin elokuvalta. Eurooppalainen Verhoeven käyttääkin elokuvassa kaiken repertuaarinsa, eikä häpeile näyttämiään asioita. Esimerkiksi normaalissa Hollywood-elokuvassa ei olisi tuohon aikaan nähty minkäänlaista yhteissuihkua, hyönteisen raajaa menemässä reiden läpi tai vaikkapa kasapäin irtojäseniä, verta ja kaikenlaista moralistien paheksumaa asioita. Starship Troopersissa, kuten lähes kaikissa muissakin ohjaajan elokuvissa, näytetään kaikki.

Myös näyttelijät ovat Verhoevenin vietävissä ja täysillä mukana. Suurenmoista tosikkoa (tai sitten täysin itseään) näyttelevä Casper Van Dien on elokuvan pääroolissa melkoinen tapaus. Pinnallinen, lähes huonosti näyttelevä näyttelijä sopii silti roolihahmoineen loistavasti elokuvan puoliteennäiseen yhteiskuntaan, jossa totalitaristiset uutisvälähdykset suovat kuvia uudesta ihmeellisestä ihmiskunnasta. Samaan muottiin sopivat myös korviaan myöten Van Dienin hahmoon rakastunut Dizzy, jota Dina Meyer tulkitsee energisellä otteellaan. Mukana hääräävät myös Denise Richards, Jake Busey ja kerrassaan riemastuttavissa sivurooleissa nähdään aina totinen Michael Ironside sekä hauskan ironisella otteella näyttelevä Clancy Brown.

Starship Troopers nosti nuoret näyttelijänsä hetkeksi pinnalle, mutta oikeastaan kukaan ei onnistunut lyömään itseään myöhemmin läpi. Van Dien vajosi todella alas elokuvan jatko-osiin asti, Dina Meyer ja Neil Patrick Harris eksyivät televisioon ja Denise Richards katosi valokeilasta parin onnistuneen elokuvan päätteeksi. Samaa voi oikeastaan sanoa myös Verhoevenista, joka söi eväänsä Hollywoodissa ja jätti koko paikan taakseen vuonna 2000 valmistuneen Hollow Manin jälkeen. Starship Troopersia ei kuitenkaan voi pitää miehen joutsenlauluna, mutta tosiasia on, että hollantilainen Verhoeven on tehnyt tästäkin elokuvasta eräänlaisen brändin, joka on poikinut toinen toistaan huonompia rahastuksia. Se on sinänsä sääli, sillä Verhoevenin kiinnostus on yleensä kestänyt vain yhden elokuvan verran, jonka jälkeen mies on mennyt etsimään uusia projekteja. Toisaalta Starship Troopersin yhteiskunnassa on jotain niin tuttua Robocopiin verrattuna, ettei yhtäläisyyksiä oikeastaan voi olla huomaamatta. Kuten ei sitäkään, että iällä on merkitystä elokuvia katsottaessa: siinä missä nuori teini näkee päätöntä ammuskelua ja verta, näkee hieman vanhempi mies elokuvassa jotain muutakin kuin pelkkien luotien laulun.