Häjyt

Suomalainenko elokuva nousussa? Siltä näyttää, sillä Poika ja ilves jyräävät, Rukajärven tie jyrää ja totta vie: paljon mainostettu Häjyt ottaa suorastaan niskalenkin muista elokuvista. Se on haastanut nyt isolla rahalla tehdyt jenkkielokuvat kovaan kilpailuun katsojista. Eikä suotta, sillä se on hyvä. Siinä on kaikki, mitä ainakin minä vaadin elokuvalta.

Hyvät näyttelijät, näistä mainitakseni Samuli Edelman, joka on lihottanut itseään aika reilusti juuri tätä roolia varten (kaveri kertoi, että äijä painaa jotain 120 kiloa…) ja muita suomalaisia laatunäyttelijöitä. Ja tietenkin kun kyse on elokuvasta, niin näyttelijöiden täytyy onnistua. Ja kyllä he onnistuvatkin. Juonikin toimii yllättävän hyvin, sillä sekin on yksinkertaisesti hyvä, vaikka jääkin välillä harhailemaan jonnekin heinäpelloille. Selkeyden ja suoraviivaisuuden lisäksi juoni ei paljon kiertele tai kaartele. Itse juoni kuulostaa perinteisen simppeliltä tarinalta, mutta onnistuu silti yllättämään ihmissuhteillaan: kaksi pankkiryöstäjää ovat juuri saaneet lusittua viiden vuoden kakun ja palaavat kotiseuduilleen “terrorisoimaan” ja päättävät siinä sivussa aloittaa pienen viinanpolton bisneksen. Pankkiryöstössä oli ollut mukana kolmaskin henkilö, joka ei joutunut kiinni, ja hänestä on tullut rehellisen työn tekijä. Hän on nimittäin paikkakunnan nimismies. Yhteentörmäystä ei voida tietenkään välttää ja tuore nimismies katsoo läpi sormiensa kaverusten rötöstelyä, mutta lopulta rajansa kaikella ja kaverukset ovat poliisin silmätikkuina. Viimeinen kuitti on, kun kaverukset myyvät viinavarastonsa paikkakunnan nuorisolle sillä seurauksella, että kuolleita tulee.

Sen verran voisi vielä elokuvasta sanoa, että siinä on sopivasti huumoria ja ruumiilta ei voida välttyä. Miestä “kuoloo”. Joo… Jos ennen ei ole suomalainen elokuva napannut, niin nyt sen kyllä jo vihdoin täytyy napata.